Sakarin kotiutuminen

Nyt se on tapahtunut. Poika on tullut kotiin! Hih :-) Kävimme hakemassa Sakarin eurasta, päivä oli mitä ihanin. Enkä välttämättä tarkoita säätä, sillä se oli melko harmaa. Päivän teki ihanaksi se, että vihdoin herra Behtoori pääsisi muuttamaan kotiin :-)

Viimeisien yhteisten hetkien jälkeen sisarusten kanssa, kasvattaja antoi hyvästit Behtoorille, ja sitten me lähdimme kotimatkalle.

 Ensimmäinen automatka sujui hyvin. Pientä vikinää lukuunottamatta Sakke matkasi rauhallisesti maisemia katsellen :-) Porissa kävimme tutustumassa Pihlavan setään ja tätiin, Mikaeliin ja Ninaan. Paikanpäällä kävi myös Hanna-Muori, ja he kaikki rakastuivat Sakariin, tottakai. Sakke sai juosta kauniissa kesäsäässä, ja voi kun sillä olikin kivaa!

Ensimmäiset leikkimisyritykset Simon kanssa olivat hieman pelottavia, ja aluksi Sakari juoksikin häntä koipien välissä ihmisten jalkoihin. Lopuksi Simo olikin kiva kaveri, ja pikkasen jo hampailtiinkin :-)

Uusi mamma oli tosi ylpeä pojistaan, eikä olisi millään halunnut laskea poikaa alas. Herra Behtoori kuitenkin oli paljon enemmän kiinnostuneempi nurmikosta, Simosta ja kasvattajalta saadusta lelusta, että minä jäin kakkoseksi! :-D

 Odotin kauhulla bussimatkaa Tampereelle. Onneksi kaikki huoli osoittautui turhaksi, Sakari nukkui koko matkan hienosti. Sakke matkasi Simon pienessä kuljetuskopassa, eikä ollut edes pissannut sinne sisälle koko puoleentoista tuntiin, joka jouduttiin istumaan paikallamme.

Kotona Sakari oli aivan kuin kotonaan. Ruoka ja uni maistui pitkän matkan jälkeen. Koko illan aikana ei tullut äitiä ikävä, eikä yölläkään. Ensimmäinen herätys ensimmäisenä yönä oli vasta 4.19, ja kun kukaan ei herännyt, poika kävi pissalla ja jatkoi nukkumistaan. Seuraavaksi Sakke heräsi puoli seitsemän, samalla tuloksella. Heräsimme kaikki yhtä aikaa vasta kahdeksalta, jolloin molemmat herrat saivat ruokansa.

Simo on ollut pikkaisen mustasukkainen Sakarin ruokinnasta. Joka kerta, kun pikkuherra ruokitaan, Simo istuu vieressä ja odottaa lupaa saada myös syödä.

Sakari ei ollut vielä ikinä ollut hihnassa, kun saapui Hervantaan. Pannasta poika ei sanonut yhtään mitään, se oli aivan ookoo! Mutta sitten kun siihen liitettiin hihna... O-OU. "Hei, joku nyt vetää mua. EN TODELLAKAAN LIIKU." Hih. Ensimmäiset yritykset kulkea hihnassa olivat ikimuistoisen näköisiä. Simon kulkeminen vierellä kuitenkin helpotti työtä, ja nyt, toisena päivänä, Sakari kulkee hihnassa VIERESSÄ aivan mahtavasti! Jopa ilman Simoa kuljettaminen sujuu mainiosti. Siis seitsenviikkoiseksi ;-) Ei laiteta poikaa vielä liian isoihin kenkiin, eihän? :-)  

Sakari oppi myös istumisen nopeasti Simosta mallia ottaen, sillä sisälle ei pääse ennen kun istuu rauhallisesti ulko-oven vierellä. Vielä kun sai hiukan namia, niin istuminenhan oli aivan itsestäänselvyys! Paikallaan pysyminen onkin sitten jo ihan eri asia.. :-) Vaikka sekin onnistuu oikein mallikkaasti nuoreen ikään verraten.

Simo ja Sakari ystävystyivät vielä enemmän, kun päästiin kotiin. Molemmat yöt ollaan nukuttu vierekkäin, päällekkäin ja toisen jalat suussa. Veljekset <3

 Sakarilla on oikein Mittelimäinen tapa leikkiä. Simo oli samanlainen, kun se leikki, ja olen nähnyt, että Sakarin äiti on leikkinyt pienenä myös vastaavasti. Tässä video pojasta ja leikistä.

Mun pojat on parhaat, oon niistä niin ylpeä!! Kohta mulla on niin hieno pari mitteleitä, ettei usko kukaan! :-)