sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sadeviitan uusiokäyttöä

Saimme Hannalta, silloin kun Simo oli pikkupoika, sadeviitan. Se on JesseJameksen (edesmennyt Norwichinterrieri-herra) vanha, ja maastokuvioinen. Olen sitä sovitellut pojan päälle useampaankin otteeseen, mutta eihän se siitä ole välittänyt. Istahtanut maahan vain istumaan heti mahdollisuuden saatuaan kuin sanoen: Mä en muuten liiku tää päällä yhtään mihinkään!!

Nyt kuitenkin tänään, kun satoi oikein olan takaa, päätin, että nyt sadeviitta niskaan ja ulkoilemaan. Sisällä viittaa pukiessani, Simo ei tuntunut välittävän vaatteesta yhtään mitään. Ulkonakin poika tuntui itseasiassa olevan sitä mieltä, että pukine oli ihan jees!

Simolla oli huppu päässä, tarralaput kiinni edestä ja mahan alta, häntä suojassa ja selkäkään ei kastunut. Oli kiva tulla kotiin lähes kuivan koiran kanssa. Ainoastaan jalat ja mahanalusta olivat märät, ja hiemat kuraiset koirapuistokäynnin takia.

Nappasin herrasta pari kuvaa, sillä täytyy sanoa, että se oli aikas hellyyttävä näky! Ne harvat vastaantulijat, ketkä olivat lähteneet liikkeelle tuonne sateeseen, hymyilivät poikkeuksetta hölmösti Simon nähdessään. Eikä ihme ;-)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti