maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mistä koirakavereita löytää?

Joskus joku kysyi minulta, miten olen tavannut niin paljon omarotuisia (myös tietysti muun rotuisia) koirakavereita. Itse en ole ikinä pitänyt sosiaalista toimintaa itselleni vaikeana, joten ainakin minulle uusien kontaktien luominen on helppoa.


Omistajana olen niin onnellinen, että mun koirilla on paljon erikokoisia ja rotuisia koirakavereita. Useimmat näistä asuvat vielä tosi lähelläkin. On niin mahtavaa kerätä joukko kasaan, ja lähteä juoksentelemaan metsään tai johonkin muualle, esimerkiksi uimaan! Lähes naapurissa meillä asuu keskikokoinen villakoira Bambi, jonka pojat ovat tunteneet ihan pennusta asti. Bambin omistaja Riika on vanha ystäväni Porista, sillä olemme olleet yläasteella samalla luokalla. On niin mahtavaa, että asumme tällä hetkellä lähes vierekkäin täällä Tampereen Hervannassa. Tämä kolmikko on sellainen ryhmärämä yhdessä koheltaessaan, että oksat pois. Viime viikollakin olemme kahtena peräkkäisenä päivänä käyneet Suolijärvellä kiertämässä pururataa, tottakai poikien kanssa ;-) Kuvia polulta tulee tässä.


Riika, Bambi ja pojat <3

Jos sä otat jaloista, ni mä otan kaulasta kiinni!


Nykypäivänä on todella helppo tehdä uusia tuttavuuksia, internet on aika oiva paikka ;-) Itse aloitin ensimmäiset koirakontaktit Petsie-nimisessä "sosiaalisessa mediassa", jossa on siis eläimien profiileita. Siellä otin yhteyttä samanrotuisiin koirakkoihin. Parin kuukauden päästä minulla oli jo kolme mittelikaveria!
Toinen keino on tietysti kaikki harrastukset. Me emme kovinkaan ole mitään harrastaneet ryhmissä, mutta tokoilimme joskus aikoja sitten. Siellä tapasimme useita koirakoita, joiden kanssa edelleen olen yhteyksissä. Liitän koirapuiston myös harrastuksiin, vaikka se ei oikeastaan sitä ole. Siellä olen tavannut niin hyviä kuin huonojakin kontakteja, mutta suurin osa on kuitenkin ollut positiivista porukkaa. Koirapuistoja haukutaan paljon, ja niiden vaaroista keskustellaan (ja tietysti syystäkin), mutta kun löytää hyvän puiston, jossa käy säännöllisesti sama tuttu porukka, on se kultaakin arvokkaampi, sitä mieltä minä olen. Mutta olen myös sitä mieltä, että on aina pidettävä silmät auki koirapuistoon astuessa, millaisia koiria siellä on ja millaisia koiria sinne tulee. Myös omat koirat pitää olla kontaktissa omistajan kanssa, ja kutsuttavissa pois tilanteista. Omistaja ei saisi olla sokea omien koiriensa vioille tai tavoille. Koska totuushan on se, että myös sinun koirassasi voi olla vikaa, jos tappelu syntyy.
Kolmas tapa, jonka haluan nostaa esille, on näyttelypiirit. Nämä menisivät tuohon harrastuksen alle, mutta halusin mainita tämän erikseen, koska siitä on niin paljon hyvää sanottavaa. Olemme saaneet laumani kanssa tärkeitä kontakteja näyttelyporukoista ja kasvattajaystäviltä. En voi enempää kiittää näitä ihmisiä, jotka ovat tutustuttaneet minua ihmisiin ja päästäneet minut porukkaansa aika varauksettomasti. Erityisesti Marja-Leena Kääpä (Mahti Vahdin kennel) ja Päivi Perälä (Krispesan kennel) ovat olleet älyttömän upeita minua kohtaan, kun aloitin mitteliporukoissa. Muita ihmisiä joita haluan mainita, ovat ihanat Siru Rajala (Pianata's kennel), Merja Toikka (Kivipellon kennel) ja Kati Toroi (Vionellan kennel). Tämä lista jatkuisi loputtomiin, joten mainitsin vain erityisesti minuun vaikuttaneet ihmiset. Miksi juuri nämä ihmiset? Koskaan en ole vielä saanut kieltävää vastausta, kun olen tarvinnut apua. Olen saanut lukemattomat kerrat heiltä erilaisia vinkkejä koirieni kanssa ja monia reissuja ollaan tehty yhdessä näyttelypaikoille, jonne en olisi päässyt ilman heitä, sillä minulla ei ole enää autoa. Mahtavaa, että maailmassa on niin paljon hienoja ihmisiä, jotka pyytettömästi auttavat ja ovat muuten vain tosi hyvää seuraa. Tällaista meininkiä koiramaailma tarvitsee. Kiitos teille kaikille siis! <3
Neljäntenä ja viimeisenä (ainakin näiltä osin) on tutustua uusiin koirakkoihin vanhojen koirakaverien kautta. Tämän otin esimerkiksi varsinkin nyt, kun pari viikkoa sitten Veera (Joka omistaa myös mittelin, ja jonka olen tavannut Hervannassa ja ystävystyimme  sattumalta :-) ) kutsui minut "saksanpystykorvamiittinki" keskusteluun, jossa siis tarkoituksena on ollut luoda reissuja kivassa koirakkoporukassa. Ja niin siinä kävi, että taas tuli meille uusia ystäviä, niin koiria kuin ihmisiäkin. Tässä seuraavaksi kuvia eilen tehdystä hassujen pystykorvien reissusta!










Ukko ei jaksanut odottaa enää nameja, vaan päätti toimia itse.


Kiitoksia teille kaikille mukana olleille ihmisille, minulla ja pojilla oli tosi hauskaa! Toivottavasti päästään uudelleen teidän messiin riekkumaan :-)

Loppuun kiitän vielä kaikkia ystäviäni, jotka olen tavannut poikien kanssa ja ilman, sillä ilman teitä pitkät ulkoilulenkit olisivat tylsiä ja koirapuisto tyhjillään. Aurinkoista kesää kaikille, yritän pitää kaikkiin yhteyttä minkä ehdin, mutta aina ei pää muista, vaikka haluaisi. Minuun saa aina ottaa yhteyttä, niin vanhat kuin uudetkin ihmiset. Mikä muka olisi parempaa, kuin ystävät? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti