Lahti KV ja kakkaihmettelyä!

Eilen, 28.4. käväisimme Simpolan kanssa Lahdessa, kansainvälisissä näyttelyissä. Simppa oli junnuluokassa, ja tuomarina toimi Harry Tast. Olin kuullut paljon tästä tuomarista, kuten esimerkiksi: "todella tiukka" "antaa helposti huonoja arvosanoja" "asiantunteva". Odotukseni olivat aika alhaalla, ja kehään mentiin sillä mielellä, että kunhan nyt ei hylsyä tai EVA:a tule!

Simo kulki mahtavasti, oikein ylväänä (tämä saattoi johtua siitä, että heiluttelin pientä tulitikkulaatikkoa, jossa Simo tiesi olevan herkkuja) ja seisoikin oikein mallikkaasti. Tuomari tykkäsi muuten koirasta, mutta kuono saisi olla vähän pidempi, ja herra oli kuulemma vielä hieman pentumainen ;-) Sitä en yhtään epäile, mutta sen takia ollaan junnuluokassa :-) Simo sai kuitenkin EH:n, mikä oli paljon parempi, mitä ikinäkään odotin Simon saavan! Hienoa hienoa poika!! :-) Tuomarin koko arvostelun voi lukea tuolta linkistä "arvostelut".

Luokassamme oli 8 junnu-urosta, ja Simo sijoitettiin neljänneksi. Olen aivan tyytyväinen tulokseen! :-)

Ja sitten tähän ihmettelyosioon!

Olen jo hetken aikaa ihmetellyt Simon tapaa tehdä tarpeensa. Poika oppi nostamaan jalkaansa jo todella pienenä, kiitos koirapuiston poikakoirien :-) Kun jalan nostamisesta ei voi saada tarpeekseen, Simo päätti alkaa nostamaan jalkaansa myös kakatessaan. Huvittavaahan se on, eikä siitä koiralleen itselleen ole mitään harmia, mutta välillä mietityttää, mitähän siellä korvien välissä oikein kiertää? :-D

Onkohan kellään muulla tällaisia kokemuksia koirastaan, ei ole vielä tullut vastaan ketään, jolla olisi! :-D

Lopuksi kuvia tämän aamun hienosta ilmasta ja Ahvenisjärven linnuista.

Hullunkiilto silmissä

Hervannan koirapuisto on Simon mielestä se THE paras paikka. Tänään sen huomasi erityisesti, sillä tänään paikalla oli narttu, mikä oli i-h-a-n-a-a! Narttu vain ei halunnut tuollaisia pieniä hyttysiä persauksiinsa, joten ihana nainen hyppäsi penkille turvaan. Se siitä sitten!

Myöhemmin paikalle saapui 9-vuotias Pave-koira. Tämä oli leikattu uros, johon Simo ihastui. Tämän jälkeen eivät edes nartut kiinnostaneet. Pavea piti kiehnätä, kiertää ja ärsyttää, ja se oli niin kivaa!! Simo kävi aivan ylikierroksilla, ja jouduin puhaltamaan pelin poikki kahdesti. Jos koira voi pimahtaa, niin Simo oikeasti pimahti! :-D

   

   

Myös muut koirat saivat osansa hulluudesta.

     

Tässä on puhallettu peli seis! 

Lopulta olin niin kyllästynyt herran paimentamiseen,että päätimme lähteä kotiin. Kyllä oli meinaan poika väsynyt, läähättää vieläkin, vaikka reissusta on puolisen tuntia!

Kevään ensimmäinen punkki!

Tänään lenkillä huomasin Simon silmänluomessa punkin. Se ei ollut ollut siinä vielä eilen aamulla, joten se oli tullut illalla, kun Mikko kävi lenkittämässä pojan, sillä välillä kun olin töissä. Kotona otin pinsetit (emme omista [vielä!!] punkkipihtejä, mutta huomenna menen ja ostan!) kauniiseen käteen, ja aloin irrottaa sitä. Punkki oli todella tiukassa kiinni, ja jouduin moneen kertaan korjaamaan pinsettejen asentoa. Lopulta sain punkin irti, mutta punkin kohdalta on kaikki karvat poissa :-( Lisäksi punkin nenä jäi ihoon kiinni. Höh! Valitettavasti iho ärtyi pahasti niinkin pienestä, ja on nyt kirkuvan punainen! :-( Nyt pitää vaan puhdistaa kohtaa huolella, ettei tulehtuisi. 

Simo parka!

Puuhommissa Porissa.

Eveliina luopui pikku Mazdastaan, ja siitä syystä käväisimme Porissa pikaisesti. Vanhempani olivat kaataneet pari puuta kotipihaltaan, ja nyt oli käynnissä puiden pilkkominen ja kasaaminen. Myös Simo sai osallistua, omalla tavallaan ;-)

Porissa ilma oli ihana ja aurinkoinen. Lunta ei enää nimeksikään, Simokin löysi jo käpyjä noudettavaksi ja pureskeltavaksi. Toivoisin edelleen, että Tampereella olisi yhtä keväistä ja lämmintä.

Ilokseni voin myös ilmoittaa, että sen myötä, kun aloimme kuljettaa Simoa turvavöissä takapenkillä, oksentelu on vähentynyt. Oikeastaan loppunut lähes kokonaan! 

Myös Simon ruokailut ovat helpottuneet, sillä aloimme ostamaan märkäruokaa pusseissa. Lisäämme jokaisella ruokintakerralla märkäruokaa kuivaruuan sekaan, jolloin Simo syö joka tapauksessa ainakin märkäruuat kulhosta. Useimmiten kuitenkin ruoka on syöty yli puoliksi, tai kokonaan. Jes! Voin kertoa, että pikkasen helpottaa taakat niskasta, kun saa sairaan nirson koiran ruokailemaan ;-)

Seuraavien neljän viikon aikana Simo osallistuu jopa kolmiin näyttelyihin. Hups, on emäntä ollut vähän liian tehokas, hih :-) Katsellaan, saadaanko kehistä mukaan jotain muutakin kuin pelkkää kehäkokemusta!

Tässä Simon epävirallinen seisotuskuva, ikää vuosi ja kuukausi.

Lopuksi vielä kuva kahdesta hyvin rakkaasta oliosta ;-)

Hyvää kevään ja kesän odotusta kaikille!! :-)

Mami-tädin studiolla.

Pääsiäisenä sukuloidaan, tottakai. Pitkästä aikaa suuntasimme Simon kanssa tätini luo Noormarkkuun. Suunnitelmissa ei ollut mitään muuta, kuin vähän juoruta ja juoda ehkä teekupilliset. Simo oli tottakai hyvin innoissaan nähdessään tuttuja ihmisiä, joten alku oli hyvin hännän heilumisen täyteistä :-) Syliin oli päästävä, mutta ei siellä sitten kyllä pidempään jaksanut olla! Kauhean kärsivä ilme pojalla, olisi pitänyt päästä jahtaamaan kissoja ;-) 

Simon mielestä olisi pitänyt voida tehdä lähempää tuttavuutta myös kaikkien noormarkussa elävien eläimien kanssa. Valitettavasti Mari-tädin Sampo koira ei välittänyt kovasti Simon seurasta omalla reviirillään, joten näimme parhaaksi, että herrat pidetään erillään vierailun ajan, hih. 

"Se koira on tuolla oven takana!!"

Kova vahtiminen väsyttää!

Yritimme taas kerran tutustuttaa norjalaista metsäkissaa Hemmoa ja Simoa ystävyksiksi. Valitettavasti Hemmo ei pitänyt kamerasta lähtevästä naksutuksesta, ja Simokin riehui sen verran, että Hemmo mieluummin piileksi sängyn alla. Sain kuitenkin napattua pojasta pari aikas hyvää valokuvaa!

Lisäksi otimme myös yhteistyössä Mari-tädin kanssa mallikuvia Simosta. Herra seisoi ja istua tönötti oikein mallikkaasti, joten saimme aika komioita otoksia ;-) Tässä niistä pari:

 

Aurinko paistoi silmiin!

Hieno ilma kruunasi vielä loppupäivänkin, ja Simo kirmasi Porin kevätilmassa innoissaan. Ei täällä rannikolla enää mitään lunta ole. Toisin kuin Tampereella... Nyt hei kevättä tännekin päin! :-)

Lumihankisotaa!!

Tänään minulla oli aamuvuoro. Kotoa lähtiessäni tuli tihuttamalla lunta, ei mitenkään kauhean paljon. Päivän aikana lumisade kuitenkin yltyi, ja kotiin päästessäni katselin, kuinka kaikki paikat olivat kinoksien vallassa! Kävellessäni bussipysäkiltä kotiin, katselin, kuinka ihmisten ilmeet olivat ärtymystä ja kirosanantäyteisiä. Jotenkin oma suuni kuitenkin kääntyi hymyyn, sillä tiesin, että kotona minua odottaa sellainen otus, joka varmasti on eri mieltä asiasta kuin nämä vastaantulijat. Hih. 

Kotiovella minua oli vastassa innokas koira, joka halusi hetihetiheti ulos. Vaihdoin työvaatteet ulkoiluvaatteisiin, pesin kasvoni ja niin meitä Simon kanssa odotti mahtava valkoinen maailma!

Simolla oli päällä Hurtan valjaat, jotka on minulla käytössä silloin, kun on tarkoitus pitää koiraa paljon vapaana. Pojasta saa helposti niskan kohdalta valjaista kiinni, jos on tarve. Ulko-ovesta astuttuamme Simo oli jo täysin lumen vallassa, ja korvat olivat aivan jonkun toisen koiran korvat :-D Hetken harjoiteltuamme jatkoimme matkaamme. 

Simo juoksi, juoksi ja juoksi lumessa ympäri ämpäri, sinne ja tänne. Toimituksesta olisi pitänyt saada videokuvaa, sitä on todella vaikeaa selittää. En viitsinyt myöskään ottaa kuvia ulkoilustamme, sillä kamerani ei ole vedenkestävä! 

Kiersimme noin puolen tunnin lenkin ulkona, jonka jälkeen päädyimme vielä koirapuistoon telmimään. Koska kerrankin pääsin ajoissa töistä, oli paikalla muitakin koiria, jee! Simo oli aluksi mukana leikissä ja puistoa juostiin ympyrää, mutta sitten murkkukoiran mieli sai vallan.  ---> Herran loppuaika kului pissatessa, nuoleskellessa ja haistellessa. 

Kotiin palatessamme Simolla oli hauska lumimaski naamassa, harmi, että siitäkään en saanut kuvaa! Jokainen kuvitelkoot itse Simon kypärä :-)

Luulempa, että Simo toivoo aika tavalla lumista pääsiäistä ja vappua ;-)) Minä en niin paljon ehkä välittäisi...