sunnuntai 27. marraskuuta 2011

kakskytseittemän yötä jouluun on..

Meillä oli Simon kanssa tässä parisen päivää sitten pieni prokkis. Leviteltiin noin viitisenkymmentä joulupalloa lattialle punaisen jouluverhon päälle ja ruvettiin napsimaan kuvia joulukortteihin. Herra istui, makasi ja ilveili kuvissa oikein mallikkaasti. Ensi viikolla väkerrän kortit valmiiksi :-)



Edellisen virikelelun tultua liian helpoksi, ostin Simolle uuden, "vaikeamman" lelun, joka pitäisi pojan pidemmän aikaa kiireisenä. Astelin Mustiin&Mirriin, katselin ja kyselin virikeleluista. Ostin vihreän, nopan näköisen kuution, jossa yhdessä sivussa on reikä. Reikään laitetaan nameja, ja koiran pitää itse tajuta, että miten ne saadaan sieltä ulos. Teoriassa palloa pitää pyörittää eri suuntiin, että namit tulevat pieniä reikiä pitkin ulos. Valitettavaasti tästä "haasteellisesta" kuutiosta ei ollut Simolle vastusta. No mutta ainakin se pitää Simon kiireisenä puolisen tuntia! :-D




Tässä vähän videokuvaa Simosta ja virikekuutiosta :-)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

NäyttelySimo

Kävimme lokakuun lopulla Lahden pentunäyttelyissä kurkkaamassa mitä tuleman pitää. Olin varma, että Simo käväisee kehässä, ja tulee sieltä ihan hyvillä arvosteluilla takaisin. Mutta en todellakaan olettanut sieltä tulevan mitään näin hyvää!

Tässä tuomarin (Esa Ruotsalainen) arvostelu Simosta:
Upeat mittasuhteet omaava kirjava urospentu. Miellyttävä pää. Kauttaaltaan erinomaisesti rakentunut. Sopiva luusto ja mahtava ryhti. Hyvä karva. raajoissa tikin väritystä. Hieno liikkuja. Miellyttävä käytös.

Simo oli ROP-pentu, ja lisäksi RYP4! Olin todella ylpeä pojastani, kasvattajakin taisi hieman yllättyä hyvästä menestyksestä :-) 



   


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Simo sai lahjaksi hienon heijastinliivin. Se oli hieman iso, vieläkin, vaikka se jo kerran vaihdettiin pienemmän kokoiseen. Emäntä näppäränä tyttönä meni ja pienensi sitä äitinsä ompelukoneella! 

Valitettavasti tämä on parhain kuva, minkä herrasta sain niin pimeällä!


Myös yksi uusivanha lelu, jonka löysin Simon lelulaatikon pohjalta, kiinnosti jälleen. Lelu oli eräänlainen pallo, jonka sai kieriteltyä auki. Keskellä on tyhjää tilaa vaikkapa namien piilottamiseen. Laitoin sinne pari namia, ja annoin sen Simolle. 

Viimeksi kun Simo leikki tällä samaisella lelulla, se sai sen auki helposti. Vähän liiankin helposti. Nyt oletin käyvän samoin. Mutta toisin kävi! Simo leikki lelulla ainakin kaksi tuntia, eikä siltikään ollut saanut palloa auki. Hihs. Lähdin töihin, ja kun palasin kotiin, oli pallon päässä olevat rimpsut syöty palasiksi, ja namitkin saatu pois. Oli varmasti ollut keinot hukassa, joten sitten käytettiin voimakeinoja! :-D 





tiistai 4. lokakuuta 2011

Märkä gerbiilien ystävä :3

Kävimme Simon kanssa koirapuistossa, niinkuin käymme siellä joka päivä. Niin hyvä ja ihana kuin Hervannan koirapuisto onkin, sen maasto on hyvin petollinen märällä kelillä. Siihen kun lisää vielä viisi oikein innokasta koiraa, jotka haluavat jokainen alistaa Simoa oikein antaumuksella; TADAA, saamme märän, glähmäisen ja kuolaisen Simon!
Kotiin päästyämme otin Simon kaulasta pois pannan ja nostin hänet suoraan kylpyammeeseemme. Poika sai kunnon Pethead pesun. Kuva, joka näkyy tässä seuraavaksi, vääristää sen verran, että lukija luulee Simon oikeasti nauttivan kylvyistään. Asia ei valitettavasti niin ole.


Illalla, paljon sen jälkeen, kun herra oli kuivattu kunnolla, Simo meni makuulle gerbiilien häkin viereen. Siitä hän katseli niiden menoa ja kaivelua. Loppujen lopuksi sitten nukahti siihen. On hienoa, että Simo ei ole verenhimoinen muita karvaisia ystäviään kohtaan, sillä muuten viiden gerbiilin ja yhden Mittelspitzin pitäminen samassa kerrostalokaksiossa olisi yhtä painajaista! Tässä vielä kuva nukkuvasta Simosta:

perjantai 30. syyskuuta 2011

Viimeinen työpäivä, muuttoa ja ruokahaluttomuutta!

Eilen oli tosiaan vihoviimeinen työpäivä Simolle nuokkarikoirana. Simo otti tilanteen hyvin rennosti, ja nukkui suurimman osan ajasta töissä! Osaisimpa/voisimpa itsekin toimia työssäni niin..

On mahtavaa katsella, kun nuoret kulkevat tilalla Simo sylissään, aivan kuin olisivat lapsia taas! Hih. Simo tuntuu rakastavan aina vain enemmän ihmisiä, mitä enemmän se on niiden kanssa. Sille täytyy tehdä todella hyvin selväksi, jos ei tykkää että se kiehnaa jaloissa. Se vain niin rakastaa meidän nuoria!!

Mutta nyt tosiaan oli viimeinen torstai, kun poika oli mukana, koska Eveliina muuttaa Simo mukanaan Tampereelle. Tänään on muuttopäivä, ja täytyy kyllä sanoa, että paljon on tehty; siivousta ja raijaamista. Ei ole ollut kantoapuja, vaan yksi kassi kerrallaan autoon ja takaisin ylös viidenteen kerrokseen hakemaan lisää kamaa!

Simo ei ole paljon auttanut stressiäni, sillä poika ei taaskaan ole syönyt kunnolla. Tänään sain sen syömään vasta yhden aikaan ensimmäisen kerran. Sitä ennen sillä oli niin nälkä, että oksensi keltaista vaahtoa.
Oksentamisia on alkanut olla useammin, sillä Simoa on todella vaikea saada nykyään syömään.

MUTTA! Tänään taisin keksiä jujun tähän syömättömyyteen; menin niinkin pitkälle, että söin itse ensin yhden nappulan puoliksi, ja sitten tarjosin Simolle. JA KATSO; se söi! Mielessäni raksutti hetken, ja sitten rupesin murentamaan nappuloita pienemmiksi. Ja silloin se söi taas. Joten sitten reippaana tyttönä saksien kanssa murentamaan kaikkia nappuloita. Hah. Oli aika työ, mutta sen ansiosta Simo söi ainakin puolet ruuastansa. Heti, kun lisäsin kuppiin kokonaisia naksuja, se lopetti syömisen. Eivätkä nappulat ole edes ison kokoisia! O: Kokeilen nyt viikon ajan tuota kikkaa, ja jos se menee taas mönkään, en todellakaan tiedä, mitä teen tuon mitteliherran kanssa.

Punnitsin Simon eilen, kun käytiin eläinlääkärissä hakemassa uusi rokotekortti, ja se oli 5kg tasan. Ainakin on ihan ok painoinen, ettei ihan ylilaiha.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ihan eka päivitys! :-)

Aamulla kun heräilin, ja keräilin itseäni sängynpohjalta, huomasin, että Simo on jotenkin kummallinen. Hyvin varovaisena tuli tervehtimään, ja muutenkin yritti olla mahdollisimman pieni. Kun sitten kävelin olohuoneeseen, näin, miksi sitä oltiin oltu niin kummallisia. Simo oli yön aikana käynyt laukullani, joka oli epähuomiossa jäänyt auki; Kaikki Dentastixit oli syöty, samoin pehmeät naminappulat. käärepapereita pitkin lattioita. Ihanaa Simo! Eihän sille enää silloin voinut olla vihainen, mutta täytyy myöntää, että hetken aikaa istuin sohvalla silmät ummessa ja mietin, että tästä tämä aamu lähtee!

Lähdimme aamupissalle ja ulkoilemaan Hervannan koirapuistoon. Simo niin rakastaa sitä paikkaa, on niin hienoa juosta ylös alas pientä kalliota, joka on puiston keskiosassa! Nähtiin siellä myös toinen Mittelinpoika, ruskea Jouka. Joukan koirakaveri Diron oli myös mukana, ja Simo tykkäsi kauheasti hypellä ja kiskoa poikia karvoista. Ihme, ettei vanhempi Diron sanonut siihen mitään, vaikka ihan varmasti ärsytti, kun tuollainen pieni sittiäinen roikkuu naamassa kiinni! :-D 

Ilta vietettiin vierekkäin omilla tuoleilla, minä tietokoneella kuunnellen Leevi and The Leavingsia, ja Simo torkkuen vieressä. Näitä hetkiä en vaihtaisi pois mistään hinnasta! :-)   

Sain tänään viimein lähetettyä omistajamuutoksen kennelliitolle, ihmettelin vaikka kuinka kauan postilaatikon edessä, että kumpaan luokkaan se nyt kuuluisi sitten tiputtaa.. Laitoin ykkösluokkaan, toivottavasti menee perille.

Ainiin!

Eveliina ja Simo suuntaavat Lahteen lokakuun lopussa, aikomuksenamme osallistua pentunäyttelyyn! Matkaan lähdetään luultavimmin kimppakyydillä toisen osallistujan kanssa. Simo tuskin edes huomaa mitään erikoista siinä päivässä, niin tasainen ja pikkuvanha poika se on! Joskus tuntuu, että koirani ei ole puolivuotias, vaan kuusivuotias. Hih :-) Aivan varmasti jännitän tapahtumaa niin paljon, että pilaan koko esiintymisen. Luultavasti Simo silti pelastaa emäntänsä pulasta, ja käyttäytyy mahtavasti. Aina saa unelmoida!