Aamulla kun heräilin, ja keräilin itseäni sängynpohjalta, huomasin, että Simo on jotenkin kummallinen. Hyvin varovaisena tuli tervehtimään, ja muutenkin yritti olla mahdollisimman pieni. Kun sitten kävelin olohuoneeseen, näin, miksi sitä oltiin oltu niin kummallisia. Simo oli yön aikana käynyt laukullani, joka oli epähuomiossa jäänyt auki; Kaikki Dentastixit oli syöty, samoin pehmeät naminappulat. käärepapereita pitkin lattioita. Ihanaa Simo! Eihän sille enää silloin voinut olla vihainen, mutta täytyy myöntää, että hetken aikaa istuin sohvalla silmät ummessa ja mietin, että tästä tämä aamu lähtee!
Lähdimme aamupissalle ja ulkoilemaan Hervannan koirapuistoon. Simo niin rakastaa sitä paikkaa, on niin hienoa juosta ylös alas pientä kalliota, joka on puiston keskiosassa! Nähtiin siellä myös toinen Mittelinpoika, ruskea Jouka. Joukan koirakaveri Diron oli myös mukana, ja Simo tykkäsi kauheasti hypellä ja kiskoa poikia karvoista. Ihme, ettei vanhempi Diron sanonut siihen mitään, vaikka ihan varmasti ärsytti, kun tuollainen pieni sittiäinen roikkuu naamassa kiinni! :-D
Ilta vietettiin vierekkäin omilla tuoleilla, minä tietokoneella kuunnellen Leevi and The Leavingsia, ja Simo torkkuen vieressä. Näitä hetkiä en vaihtaisi pois mistään hinnasta! :-)
Sain tänään viimein lähetettyä omistajamuutoksen kennelliitolle, ihmettelin vaikka kuinka kauan postilaatikon edessä, että kumpaan luokkaan se nyt kuuluisi sitten tiputtaa.. Laitoin ykkösluokkaan, toivottavasti menee perille.
Ainiin!
Eveliina ja Simo suuntaavat Lahteen lokakuun lopussa, aikomuksenamme osallistua pentunäyttelyyn! Matkaan lähdetään luultavimmin kimppakyydillä toisen osallistujan kanssa. Simo tuskin edes huomaa mitään erikoista siinä päivässä, niin tasainen ja pikkuvanha poika se on! Joskus tuntuu, että koirani ei ole puolivuotias, vaan kuusivuotias. Hih :-) Aivan varmasti jännitän tapahtumaa niin paljon, että pilaan koko esiintymisen. Luultavasti Simo silti pelastaa emäntänsä pulasta, ja käyttäytyy mahtavasti. Aina saa unelmoida!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti